..vai onko? :D Näin joulun alla tuli taas tunne siitä, että itse on valkoinen kuin kalkkuna ja löytyihän kaapista sopivasti viime talven jäljiltä itseruskettava.. Olisihan mun usean epäonnistuneen rusketusyrityksen jälkeen pitänyt jo tajuta, että ei kannata, mutta yritin silti. Ja kyllä muuten kannatti, tällä kertaa sain levitettyä ruskettavan tasaisesti eikä jälki näytä edes kauhean pahalta. Ajatuksena on kuitenkin saada tuo puteli käytettyä loppuun ja ehkä se tästä vielä loppuu. Mietin kyllä illalla moneen otteeseen tuota rasvaa levittäessä, että miltä mahdan aamulla näyttää, mutta onneksi saatoin yllättyä positiivisesti. Joka tapauksessa saa tuo itseruskettavan käyttö taas jäädä muutamaksi hetkeksi, en nimittäin pidä siitä että tuohon voiteeseen on sekoitettu hilettä. Ei ole kauhean hienon näköistä olla sen näköinen kuin olisi askarrellessa kaatanut hileet päällensä.
On muuten hassua, että pieni flunssanpoikanen saa mielialan muuttumaan niiiin paljon! Viikko sitten sunnuntaina tulin kuumeeseen, ja sitä ennen mun elämäni oli pelkkää innokasta odottamista. Odotin joulua ja erityisesti uutta vuotta kuin kuuta nousevaa (abiristeilyä unohtamatta!), mutta sitten tuli tuo flunssa.. Sen jälkeen en suoraan sanottuna ole odottanut mitään, pikemminkin toivonut että kaikki menis vaan mahdollisimman pian ohi.. Tässä pikkuhiljaa yritän kuitenkin parantua, vaikka nyt näyttää siltä ettei tuo yskä mene ohi ilman lääkitystä. Mutta mullahan ei ole sitten uutena vuotena aikaa napsia mitään turhia pillereitä, kun on vähän muita suunnitelmia. ;D
Blogin nimi aiheuttaa varmasti erilaisia ajatuksia, mutta näin alkuun voin sanoa ettei mun haaveita ole mitenkään murskattu. . . Oli muuten työn ja tuskan takana keksiä joku nimi blogille, joka ei ole vielä käytössä. Koitin useita eri vaihtoehtoja, mutta ei, kaikki oli jo käytössä.. Kuuntelin sitten samalla Jenni Vartiaisen Mustaa kahvia -biisiä ja siitä se nimi sitten tuli.
Siinä teille vielä kertosäe kyseisestä biisistä;
Mustaa kahvia
ja murskattuja haaveita
Niin täydellisen turhalta
tää kaikki tuntuu ilman rakkautta
Tässä blogissa mun ei pitänyt mainita kanikuulumisia, kun niille on ihan oma bloginsa. No ihan sama, pakko kuitenkin mainita että meillä on taas pupuvauvoja. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti